Olen Anniina Jokitalo, 2024 keväällä Lapin yliopistosta valmistunut kuvataidekasvattaja. Olen luonteeltani tutkiva elämän ihmettelijä; Haluan innostua ja innostaa kanssakulkijoitani tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista koko ajan uutta oppien. 

Elämän tutkimisen ja siitä innostumisen lisäksi ihmisyys kiinnostaa minua. Olemme kukin yksilöitä ja näemme maailman erilaisten linssien läpi. Kasvattajana koen tärkeäksi huomioida ihmisten yksilöllisyyden ja erilaiset mielenkiinnon kohteet ja erilaiset tavat oppia. Vain moninaisuuden huomioimalla voimme aidosti innostaa oppimisen äärelle kunkin vahvuuksiin tukeutuen.

Kuvataideopettajana haluan avata visuaalisen maailman ihmeitä oppilailleni. Yhdessä maailmaa tutkien voimme havaita, että kaikki taide ja ympäröivä maailmamme linkittyy yhteen. Tiede ja taide kulkevat saumattomasti käsi kädessä. Opetuksessani korostuu MOK-ajattelu, josta kokemukseni kumpuaa erityisesti LUMA-keskus Lapin projektikoordinaattorina toimimisesta. Tehtävä on opettanut minulle erityisesti monialaisien kokonaisuuksien hahmottamista ja niiden merkitystä oppijan opitun asian ankkuroimiseen oppijan arkitodellisuuteen.  

Lisäksi verkostossa työskentely on lisännyt ymmärrystäni siitä, miten yhdessä monialaisen tiimin kesken voimme edistää oppimista todella tehokkaalla tavalla. Yhteistyössä on todellakin voimaa!

Piirros: Anniina Jokitalo 2016

Päädyin aikanaan opiskelemaan kuvataidekasvatusta opiskeltuani vuoden kansalaisopistossa Limingassa kuvataidelinjalla. Taide vei mennessään ja löysin luomisen ilon. Alun perin lukion jälkeisen välivuoden jälkeen oli tarkoitus suunnata matemaattisemmille aloille, mutta olin jäänyt pysyvästi koukkuun taiteen maailmaan.

Suunnitelmien muutokset tulevan uran suhteen auttoivat itseäni ymmärtämään itseäni oppijana ja selkeyttämään omia arvojani elämän suhteen. Taide opetti ja opettaa minua edelleen.  Ajattelen taidetta oppimisympäristönäni; Sen äärellä, tehdessä ja kokiessa, maailmaa pystyy tarkastelemaan harvinaisen monitahoisasti. Monimuotoisen taidekentän kautta minulle hahmottui myös muu elämän kirjo ja arvostukseni elämän monimuotoisuutta kohtaan korostui.

Moninaisuuden arvokkuuden ymmärryksen lisääntyessä opiskelin myös sivuaineena erityispedagogiikkaa. Kuvataide oppiaineena on mielestäni erityinen myös siinä mielessä, että se sallii yksilön tulla näkyväksi ja nähdyksi kaikkine piirteineen. Taide ei tunne rajoja.

Teen töitä sen eteen, että luokassani olisi sellainen ilmapiiri, missä jokaisen yksilö saa olla näkyvä ja merkityksellinen. Keskeneräinen, mutta silti niin tärkeä. Omana itsenään.

Tarkemmin taustaani ja kokemusta työelämästä löydät tästä.