Opetusfilosofiani
Ajatuksiani kuvataidekasvatuksesta
Ajattelen että taiteen avulla voi oppia runsaasti elämän tärkeimpiä taitoja: ihmisyyttä, tunne- ryhmätyö- ja sosiaalisia taitoja. Kuvataide mahdollistaa poikkeuksellisen tilanteen oppia tuntemaan oppilaat hyvin henkilökohtaisella tasolla. Itse näen tämän suurena mahdollisuutena kasvattajana, sillä koen, että olen luokassa esisijaisesti turvallinen aikuinen, kasvattaja ja vasta toissijaisesti visuaalisen kulttuurin avartaja. Haluan olla opettaja, joka pystyy tukemaan oppilaan itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta.
Neljä tärkeää K:ta itselleni:
kohtaa, kuuntele, keskustele ja kannusta.
Opettajan rooli lapsen ja nuoren elämässä on hyvin
merkityksellinen. Jo muutamat kannustavat sanat saattavat pelastaa jonkun
päivän. Uskon, että me kaikki kaipaamme pohjimmiltaan kuulluksi ja nähdyksi
tulemisen kokemusta ja haluan opettajana tarjota niitä kokemuksia
mahdollisimman aidosti. Opettajan oma olemus ja suhtautumistapa välittyy
oppilaille jo hyvin pienistä eleistä ja siksi koen tärkeäksi, että myös
opettaja on tilanteissa mahdollisimman aitona ja omana itsenään.
Ajattelen, että se mihin keskityn, lisääntyy. Pyrin näkemään jokaisessa yksilössä vahvuudet, joita haluan korostaa. Jokaisen lapsen on tärkeä tunnistaa itsessään ja muissa erilaisia vahvuuksia, joita hyödyntämällä voimme yhteisönä olla rikas ja monipuolinen. Haluan opettajana tukea lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyden tunnetta sanallistamalla heidän vahvuuksiaan ja onnistumisiaan formatiivisen arvioinnin keinoin. Oma kasvatuksellinen otteeni on saanut vaikutteita positiivisesta pedagogiikasta ja vahvuusajattelusta ja uskon, että opettajan odotukset oppilaiden suhteen alkavat toteuttamaan itse itseään.
Omakuva assamblaasi: "Perus kuvismaikka", 2022.
Tehty syventävän harjoittelun esimerkkityöksi. Opettajana, mutta oppijana, ihmettelijänä. Aina kynä mukana muistiinpanoja varten uuden opin edessä.
Pohtiessani omaa roolia kuvataidekasvattajana, ajattelen että tehtäväni on olla mahdollistaja. Mahdollistaja sille, että oppilas voi saada kattavan kuvan visuaalisen kulttuurin rikkaudesta ja monipuolisuudesta. Haluan opettajana myös painottaa monipuolista ja kokeilevaa taidetoimintaa, jossa myös oppilas saa onnistumisen kokemuksia.
Konkreettisen taiteen tekemisen lisäksi haluan pitää jatkuvasti mukana ajattelemisen merkitystä. Mitä teemme, mitä opimme, miten teemme ja miten opimme ja ennen kaikkea MIKSI teemme ja MIKSI haluamme oppia. Ajatteleminen on kaiken oppimisen keskiössä, ja sitä voi tukea eteenpäin vievällä arvioinnilla. Keskustelu, yhdessä ihmettely ja pohtiminen ovat olennainen osa kuvataidetuntejani. Samalla taiteen äärellä voi oppia melkein mistä tahansa elämän ilmiöistä. Pohtimisella ja keskustelemisella sekä ääneen elämän ihmettelyllä on suuri merkitys maailmankuvan rakentumisessa.
Visuaalinen luku- ja kirjoitustaito ja mediakriittisyys ovat nykyään enenevissä määrin esillä myös kuvataidekasvatuksessa. Näitä taitoja on tärkeä harjoitella yhä pienempien lasten kanssa ja haluan opettajana ylläpitää digitaitojani ja olla kärryillä sosiaalisenmedian ilmiöistä, jotta voin ottaa niitä mukaan opetukseeni ikätasoisesti. Ajattelen, että visuaalisena kasvattajana minulla laajasti työkaluja lasten kanssa visuaalisen kuvaston kriittiseen arviointiin.
Näiden vakavien teemojen lisäksi haluan korostaa taiteen iloa! Itselleni taide on loputtoman leikin ja huumorin väylä, joka luo parhaimmillaan ympärilleen iloa ja naurua mielikuvitusta tukien. Leikin merkityksellisyyttä ei koskaan pidä vähätellä; sen avulla opimme maailmaa ottamatta sitä niin kovin vakavasti.
Neljä omakuvaa, yhden koko 1,5m x 2 m, Anniina Jokitalo 2022
Humoristisessa taideprojektissa toteutin viisikymmentä omakuvaa alaviistosta kuvaten. Tavoitteenani oli tutkia sekä selfiekulttuuria että sitä, miten lapseni näkevät minut. Kokemus lisäsi itsemyötätuntoa ;)
Palaute opetustani seuranneilta:
"Näyttää, että sinusta tulee opettaja, joka opettaa tunteella, ammattitaidolla ja rohkeasti. ... Opettaja, joka saa luotua oppilaisiin lämpimän suhteen ja innostaa ihmetellen taiteen ääreen."
Harjoitteluistani saama palaute on yleisesti ottae ollut positiivistä ja keskittynyt ennen kaikkea niin sanottuun luontaiseen opettajuuteen.
Syventävän harjoittelun ohjaava opettaja tiivisti kuvani minusta näin:
"Näyttää, että sinusta tulee opettaja, joka opettaa tunteella, ammattitaidolla ja rohkeasti. Heittäytyy mukaan, keksii monipuolisia tehtäviä ja kannustaa oppilaitaan sinnikkäästi. Opettaja, joka saa luotua oppilaisiin lämpimän suhteen ja innostaa ihmetellen taiteen ääreen."
Koen, että oma persoonani näkyy opetustavassani. Rakastan heittäytymistä hetkeen ja itseni likoon laittamista. En epäile hetkeäkään heittäytyä luokan groquis-malliksi, pitää pientä performanssia tai syventyä keskusteluun jokseenkin hankalistakin aiheista. Päin vastoin. Koen, että omalla esimerkilläni tilanteisiin hyppäämällä voin luoda vapauttavaa energiaa kuviksen luokkaan.
Vertaisharjottelijalta saamaani palautetta lukiossa suoritetusta harjoittelusta:
"... Opettajana sinun persoona on vakuuttava, jämäkän oloinen ja ehdottomasti luotettavan ja turvallisen tuntuinen. Puheesi on rauhallisen itsevarmaa ja sinussa on paljon vakautta ja tyyneyttä. Mielestäni annat vaikutelman, että olet suunnitellut asiat perinpohjaisesti ja valmistautunut riittävästi monenlaisiin eteentuleviin tilanteisiin.
Aivan ihana myös kuulla, että inhimillisyyden osoittaminen on sinulle myönteistä Anniina! --- Tässä harjoittelussa kanssasi olen mielestäni oppinut syvemmin, että asiat menee ihan hyvin vaikka ei olisi valmistautunut niiin huolella, ja toisaalta että niin moni asia voi mennä pieleen huolellisesta valmistautumisesta huolimatta..."
Palaute kuvaa mielestäni hyvin itseäni opettajan roolissa. Vaikka kohtaaminen, keskusteleminen ja oppijan kanssa samalle tasolle meneminen on minulle luontaista, pystyn säilyttämään kuitenkin selkeän roolin turvallisena aikuisena, tarvittaessa hyvinkin jämäkkänä sellaisena. Palauutteesta tulee ilmi myös kyky joustaa yllättävissäkin tilanteissa. En hetkähdä pienistä, vaan pystyn useimmiten hyvin rauhallisesti improvisoida uusien tilanteiden edessä. Samaa asiaa painotti myös syventävän harjoittelun ohjaava opettajani Lotta Vuorma.
Tulevaisuudessa haluan:
- Kartuttaa taidekäsitystä jatkuvasti monipuolisemmaksi ja pysyä ajan hermolla suhteessa omaan alaan
- ylläpitää elinikäistä oppimista suhteessa taiteeseen ja kasvattamiseen
- ylläpitää ja kehittää omaa taiteilijuutta
- tunnetaitokoulutus kiinnostaa
Croquis: Anniina Jokitalo